Helppo elämä

 

Leena Lehtolaisen dekkarissa Minne tytöt kadonneet rikospoliisi Maria Kallio alkaa selvittää kolmen nuoren islamilaisen naisen katoamista. Pian kuitenkin löytyy neljäs, mutta murhattuna. Samalla, kun dekkari selvittää murhaa ja outoja katoamisia, taustalla käsitellään maahanmuuttajien elämää ja asemaa suomessa.

Dekkari antaa hyvän kuvan, siitä millaista on olla islamilainen nainen. Kirjan naisilla ei ole esimerkiksi kovin suurta valtaa päättää asioista. Heidän puolesta saatetaan päättää asioita, joita länsimaalaiset naiset ovat tottuneet itse päättämään. Esimerkiksi kirjan päähenkilön Noorin puolesta on päätetty puoliso, ammatti ja ystävät. Tosin Noor vastustaa ja kapinoi vanhempia ja sukuaan vastaan, jotta saisi päätösvaltaa omiin asioihinsa muiden suomalaisten nuorten tavoin.  Kirjaa lukiessa syntyy mielikuva, että miehiä arvostetaan enemmän kuin naisia. Miehillä tuntuu myös olevan päätösvalta mm. koko perhettä koskevissa asioissa. Tämä miehet sopivat siitä mitä Noorin surmaa koskevissa kuulusteluissa sanotaan. Miehiä kuvataan kirjassa perheen pääksi. Myös erilaiset pelkästään naisia koskevat säännöt, kuten pukeutumissäännöt antavat kuvan siitä, että naisten asema on alistetumpi.

Päähenkilön Noorin identiteettiin vaikuttaa hänen islamilaiset juuret ja suomalaisen kulttuurin ihannointi. Hän ihailee suomalaisten koulutusjärjestelmää, vapautta päättää asioista. Hän haluaa myös omaksua suomalaisia tapoja. Hän haluaa rakentaa elämää ja elää sitä itse eikä toisten kautta. Syynä tähän on hänen halunsa auttaa itseään ja  muita maahanmuuttajia tiedostamaan omat oikeutensa ja päätösvallan.

Oma mielipiteeni maahanmuuttajia kohtaan muuttui luettuani tämän kirjan. Nyt ymmärrän, että maahanmuuttajat joutuvat melko vaikeisiin tilanteisiin, kun eri kulttuurien erot kohtaavat. Maahanmuuttajat saattavat olla myös raakoja toisiaan kohtaan perheenjäsenensä tai käyttäytyä väkivaltaisesti perhettään kohtaan. Esimerkiksi Noorin murhasi oma serkku. Toki raakaa väkivaltaa tapahtuu myös ilman maahanmuuttotaustaa omaavissa perheissä. Toisaalta ihailen, sitä miten he pitävät yhtä suvun kanssa. He elävät yhdessä ja auttavat tarvittaessa toisiaan mm. arkisissa askareissa. Yllätyin myös siitä miten sääntöjä ja velvoitteita täynnä jonkun elämä voi olla kulttuurin ja uskonnon vuoksi. Me suomessa saamme kuitenkin elää melko vapaasti. Olemme myös onnellisessa asemassa siinä suhteen, että jokainen meistä saa itse päättää mitä elämältä haluaa. Naisten asema tuntuu myös olevan melko huono. Tosin täytyy muistaa, että kaikilla naisilla ei ole asiat hyvin hyvinvointivaltiossakaan. Väkivaltaa ja huonoa asemaa koetaan kaikkialla maailmassa, on kulttuuri tai uskonto mikä tahansa.

Kirjassa valtaa käytetään niin perheissä kuin yhteiskunnan tahot. Poliisiin vallankäyttö näkyy siinä, etteivät he suostu vaihtamaan persian kielen tulkkia kuulusteluissa, vaikka kuulusteltavat sitä pyysivätkin. Poliisi käyttää valtaa, kun se tekee kotietsintöjä murhan selvittämisen edistämiseksi. Maria Kallio käyttää omaa valtaansa, kun hänellä on oikeus päättää tutkinnan etenemisestä ja kuulustelutilanteen sujumisesta.  Valtaa käyttää myös keskustelupalstoille ikävään sävyyn kirjoittavat maahanmuuttajavastainen ryhmä.

Teoksessa on paljon yhteistä nykymaailmaan, sillä maailma globalisoituu kovaa vauhtia. Tämän seurauksena maahanmuuttajien määrä lisääntyy, jolloin kulttuurit kohtaavat väistämättä. Tämä tuo omat haasteensa mm. tapojen, pukeutumisen ja normien suhteen.  Aihe siis on ja tulee olemaan ajankohtainen myös tulevaisuudessa.

 

 

 

                                                  Kirjallisuusessee

Leena Lehtolaisen dekkarissa rikospoliisi Maria Kallio alkaa selvittää kolmen nuoren islamilaisen naisen katoamista. Pian kuitenkin löytyy neljäs, mutta murhattuna.  Samalla, kun dekkari selvittää murhaa ja outoja katoamisia, taustalla käsitellään maahanmuuttajien elämää ja asemaa suomessa.

Dekkari antaa hyvän kuvan siitä millaista on olla islamilainen nainen. Naisilla ei ole esimerkiksi kovin suurta valtaa päättää asioista. Heidän puolesta saatetaan päättää asioita, joita suomalaiset naiset ovat tottuneet itse päättämään. Esimerkiksi kirjan päähenkilön Noorin puolesta oli päätetty puoliso, ammatti ja ystävät. Tosin Noor vastusti ja kapinoi vanhempia ja sukuaan vastaan, jotta saisi päätösvaltaa omiin asioihinsa,  niin kuin muutkin suomalaiset nuoret. Kirjaa lukiessa syntyi mielikuva, että miehiä arvostetaan enemmän kuin naisia. Miehillä tuntui olevan päätösvalta mm. koko perhettä koskevissa asioissa.

Päähenkilön Noorin identiteettiin vaikutti hänen islamilaiset juuret ja suomalaisen kulttuurin ihannointi. Noor halusi päättää koulutuksestaan, kumppanistaan ja ystävistään. Hän olisi halunnut myös omaksua suomalaisia tapoja. Hän halusi rakentaa elämää ja elää sitä itse eikä toisten kautta.

Oma mielipiteeni maahanmuuttajia kohtaan muuttui luettuani tämän kirjan. Nyt ymmärrän, että maahanmuuttajat joutuvat melko vaikeisiin tilanteisiin, kun eri kulttuurien erot kohtaavat. Maahanmuuttajat saattavat olla myös raakoja toisiaan kohtaan, esimerkiksi hylätä perheen jäsenensä tai käyttäytyä väkivaltaisesti perhettään kohtaa. Toisaalta ihailen sitä miten, he pitävät yhtä suvun kanssa. He elävät yhdessä ja auttavat tarvittaessa toisiaan. Yllätyin myös siitä miten sääntöjä ja velvoitteita täynnä jonkun elämä voi olla kulttuurin ja uskonnon vuoksi. Me suomessa saamme kuitenkin elää melko vapaasti. Olemme myös onnellisessa asemassa siinä suhteen, että jokainen meistä saa itse päättää mitä elämältä haluaa.

Teoksessa on paljon yhteistä nykymaailmaan, sillä maailma globalisoituu kovaa vauhtia. Tämän seurauksena maahanmuuttajien määrä lisääntyy, jolloin kulttuurit kohtaavat väistämättä. Tämä tuo omat haasteensa mm. tapojen, pukeutumisen ja normien suhteen.  Aihe siis on ja tulee olemaan ajankohtainen myös tulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

Elokuvatehtäviä

tehtävä 1

Kohtaus 3. INT

Kuva 1 puhelin soi ja soi. Varkaat katsovat toisiaan miettien vastataanko vai ei.

Samalla seinällä oleva seinäkello säikäyttää varkaat pompotuksellaan.

Kuva 2 Toinen varkaista vastaa puhelimeen. Hän sormet täristen painaa vastaa näppäintä.

Varas 1: Kuka siellä?

Kuva 3 Puhelimessa on poliisi, jotka ovat päässet varkaiden jäljille. Varkaat alkavat juoksemaan kohti takapihalle vievää ovea. Samalla toinen varkaista heittää puhelimen wc-pönttöön.

Kuva 4 Varkaat taistelevat turvonneen ulko-oven kanssa. Poliisit aloittavat etuoven avaamisoperaatiota.

Kohtaus 4. INT

Kuva 1 Ulos päästyä varkaat lähtevät juoksemaan lähellä olevaa puistoa kohti.

Toiselta varkaalta putoaa kenkä jalasta.

Varas 1: Ala tulla, meillä ei ole aikaa ottaa kenkääsi!

Kuva 2 Matkalla puistoon heitä alkaa jahtaamaan lenkkeilijältä hihnasta irronnut koira.

Kuva 3 Varkaat heittävät koiralle keppiä, mutta koira ei innostu leikistä vaan jatkaa

Jahtaamista.

Kuva 4 Koira saa jälkeen jääneen varkaan kiinni ja puraisee häntä nilkasta. Varas joutuu jäämään kadulle.

                                                        Apatosauruksen Maa

 

   Miina Supinen: Apatosauruksen Maa

   Kustantaja: WSOY

   Iilmestymisvuosi:2010

 

Miksi: Valitsin tämän novellikokoelman takakannessa olevan tekstin perusteella. Sen  perusteella ei pystynyt päättelemään mistä novellit tulevat kertomaan, joten halusin ottaa siitä selvää. Myös fantasiakirjallisuuden  ystävänä kirjan kannessa ollut fantasia-aiheinen kuva sai minut kääntymään tämän kirjan puoleen.

 

Lyhyesti: Apatosauruksen Massa on 21 lyhyttä, humoristista ja viihdyttävää novellia. Novellit antavat lukijalle hauskan ja naurulla höystetyn lukukokemuksen! Tätä novellia lukiessa kannattaa varautua myös hämmentäviin ja jopa sekaviin ajatuksiin.

 

Fiilis: Kirja on nuorille suunnattu ja aiheet ovat hyvin arkipäiväisiä, kuten työteko ja raha. Suurin osa novelleista on lyhyitä, joten kiireinenkin ihminen ehtii lukea novellin tai pari lyhyessä ajassa esimerkiksi välitunnilla. Novelleissa käytetty teksti on selkeää ja helposti luettavaa. Novelleissa on käytetty hyvin huumoriakin. Tosin huumorin kanssa olisi voitu irrotella vielä enemmän. Novelleista löytyy niin surullisia, kauheita kuin onnellisiakin tarinoita, mikä antaa kivan mausteen kirjalle. Mielestäni olisi ollut hyvä, jos novelleissa olisi ollut jokin yhdistävä tekijä. Tämän puuttumattomuus, teki tästä novellikokoelmasta hieman sekavan. Kokonaisuus on kuitenkin onnistunut.

 

                         Äidinkielen kotitehtävä

 

Helsingin aamu on alkanut samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin arkipäivän aamu. Julkiset liikennevälineet ovat tupaten täynnä ja kaduilla näkee ihmisiä Helsingin- Sanomat kainaloissa, samalla kun he kiirehtivät kokouksiin ja työpaikoilleen.  Kaikilla näyttää olevan tänäkin aamuna kiire. Olen myös itse poikkeuksellisesti myöhässä, kun herätyskelloni ei herättänyt minua ajallaan. Onneksi olin valinnut myöhäisemmän Lontooseen lähtevän lennon, muuten työmatka olisi jäänyt minun osaltani väliin. Istuessani taxissa yritän puhua keski-ikäisen mieskuskin kanssa, mutta hän ei näytä olevan juttu tuulella. Tyydyn katselemaan maisemia, kun taustalla soiva klassinen musiikkikaan ei jaksa minua kiinnostaa.

Matkalla näen Fazerin mainoksen, joka tuo mieleeni ensimmäisen Lontoon matkani. Matkan Lontooseen tein parhaan ystäväni Sofian kanssa. Olimme juuri valmistuneet ylioppilaiksi ja matka oli vanhempiemme antama ylioppilaslahja. Olimme ystäväni kanssa seikkailun haluisia ja halusimme nähdä maailmaa. Suunnitelmani oli olla Lontoossa kaksi viikkoa, nauttia elämästä ja viettää aikaa parhaan ystäväni kanssa. Lontoossa me löysimme viehättävän puiston, jossa meillä oli tapana syödä lauantaisin Fazerin sinistä samalla, kun kerroimme toisillemme unelmista, suruista tai iloista. Kaksi viikkoa vaihtui lopulta 20 kymmeneen vuoteen. Viime kerrasta, kun olin Lontoossa, on ehtinyt vierähtää jo kymmenen vuotta. Kuinka olinkaan voinut unohtaa tuon puiston? Ja onkohan Sofia muuttanut Amerikkaan,niin kuin silloin suunnitteli?

Havahdun taxikuskin rykäisyyn ja huomaan olevani jo lentokentällä. Maksettua taxin päätän, että Lontooseen päästessäni käyn pitkän ajan jälkeen siinä puistossa, jossa minulla oli tapana rentoutua ystäväni kanssa viikonloppuisin. Ensiksi päätän kuitenkin soittaa Sofialle.

 

Henning Mankell -Kasvoton kuolema

Teoksen nimi: Kasvoton kuolema

Kirjailija: Henning Mankell

Kustantajata: Otava

Ilmestymisvuosi:1991

Henning Mankell on ruotsalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja, näytelmiä. Mankell on kuitenkin tunnettu rikosromaanikirjallisuudesta. Hänen tunnetuin ja suosituin dekkarisarja on Kurt wallander – rikosromaanit. Niitä on käännetty useille eri kielille ja rikosromaanin pohjalta on tehty myös televisiosarja. Kasvoton kuolema on sarjan ensimmäinen osa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin ja päähenkilönä on Kurt Wallander, joka on juuri eronnut vaimostaan. Ero aiheuttaakin ongelmia alkoholin kanssa. Hän on tunnollinen työssään ja työskentelee vuokauden aikaa katsomatta. Hänen elämäänsä ei helpota huonosti voiva isä ja tytär joka ei pidä yhteyttä. Kaiken lisäksi mukaan tulee vielä rikos, jonka selvittäminen osoittautuu melko hankalaksi.

Kasvoton kuolema alkaa siitä, kun tammikuisena yönä Johanneksen ja Marian naapurissa asuva Nytström ihmettelee aikaista heräämistään. Hänestä tuntuu, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. Keittiöön mennessä hän tajuaa, ettei ole kuullut koko yönä hevosten hirnuntaa. Katsottuaan ikkunasta ulos hän huomaa naapuritalon ikkunan olevan auki keskellä yötä ja vielä tammikuussa . Hän menee naapuritaloon,jossa odottaa karmaiseva näky. Ikkuna ei olekaan auki, vaan se on rikottu. Johannes on kuollut ja Maria on sidottuna tuoliin. Marian kasvot ovat veressä ja hänen on vaikea hengittää kuristusnarun vuoksi. Maria on kuolemaisillaan. Muutaman päivän Marian oltua sairaalassa, hän kuolee. Hänen viimeiset sanansa ovat ulkolainen. Tästä alkaakin poliisipäällikkö Kurt Wallander joukkoineen selvittämään rikosta. Sen selvittäminen ei olekaan aivan helppoa.

Ulkonäöllisesti kirja on tyypillisen rikosromaani. Kansi on yksinkertainen ja pelkistetty. Kannessa oleva kommandopipoinen mies on hieman pelottava ja arvoituksellinen. Dekkarin takakansi lupaa lukijalle jo paljon, eikä lupaa turhaan. Lukijan mielenkiinto ja odotukset täyttyvät alusta alkaen. Juoni etenee nopeasti ja kirjaa ei malta laittaa sivuun,vaan tekee mieli lukea koko kirja kerralla. Juoni on pystytty pitämään lukijalle mielenkiintoisena yllättävän hyvin.

Kasvoton kuolema on tyypillinen dekkari. Siinä on rikos jota lähdetään ratkomaan ja juoneen lisätään jokin ajankohtainen teema, joka tässä kirjassa oli maahanmuuttajat. Kirjassa käsiteltiin heihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja asemaa yhteiskunnassa. Tämä on ollut melko suosittu aihe muissakin rikosromaaneissa, niin Wallander sarjassa kuin suomalaisissakin dekkareissa, kuten Leena Lehtolaisen Maria Kallio-rikosromaaneissa. On hyvä, että näitä asioita käsitellään ja aiheella halutaan lukijan pohtivan omaan suhtautumistaan maahanmuuttajiin ja sitä miten huonosti heitä kohdellaan. Toisaalta, kun aihetta on käsitelty monissa dekkareissa, voi paljon dekkareita lukeva tuntea aiheen jo ennalta arvattavaksi, vaikka aihe onkin ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä.

Dekkarissa oli hyvää, että ei pyöritty vaan rikoksen ympärillä, vaan käsiteltiin myös henkilöiden siviilielämää ja heidän ajatuksiaan. Kirjasta sai käsityksen siitä mitä poliisintyö pitää sisällään ja miten raskasta heidän työnsä loppujen lopuksi on. Henkilöt oli kuvattu hyvin ja kaikista kirjan henkilöistä sai kuvan millaisia persoonia he ovat.

Kokonaisuus dekkarissa oli hyvä ja juonen nopea eteneminen on ehdottomasti yksi kirjan plussista. Kirja täytti odotukset ja lukukokemus oli positiivinen. Ensimmäisen osan pohjalta herää myös mielenkiinto jatko-osia kohtaa. Suosittelen lämpimästi Kasvotonta kuolemaa kaikille dekkareista pitäville!

Harrastukseni

Minun harrastukseni on pianonsoitto. Olen harrastanut pianonsoittoa parivuotta. Nyt syksyllä alkaa kolmas vuosi, jota odotan jo innolla. Pianonsoitto on minulle tärkeä harrastus, jonka uskon jatkuvan läpi elämäni. Tavoitteeni on tulla paremmaksi soittajaksi. 

Aloitin pianonsoitton, koska olin aina halunnut opetella soittamaan pianoa. Vasta muutama vuosi sitten päätettyäni taitoluisteluharrastuksen, aloin miettimään uutta harrastusta. Olen pienestä pitäen laulanut paljon ja ollut musikaalinen, joten soittoharrastus tuntui luontevalta. Taitoluisteluaikoina olin unelmoinut myös soittoharrastuksesta, mutta aika ei riittänyt kumpaakin. Toisen harrastuksen lopetettuani riitti minulla aikaa toteuttaa unelmaani. Aluksi minua mietitytti, että voiko 14- vuotiaana vielä oppia soittamaan. Onneksi kaverini ja musiikinopettajani rohkaisi minua aloittamaan pianonsoiton. Enkä ole katunut päätöstä aloittaa soittoharrastusta. Olen myös oppinut soittamaan pianoa hyvin.

Soitan pianoa päivittäin noin tunnin verran. Käyn pianotunneilla kerran viikossa. Yksi pianotunti kestää puolituntia. Kotona harjoittelen tunnilla käytyä kappaletta/kappaleita. Pianotunnilla käydään läpi asioita, joita pitää korjata. Tunnilla käydään läpi myös pedaalin eli pianossa olevien polkimien käyttöä ja rytmiin liittyviä asioita. Pääasiassa tunnilla soitetaan mahdollisimman paljon, sillä puolituntia on melko lyhyt aika. Suurin osa harjoittelusta tapahtuu siis kotona. On muistettava harjoitella päivittäin, jotta pystyy kehittymään. Pianonsoitto harrastus on melko itsenäistä, joten täytyy löytää aikaa ja motivaatiota harjoittelemiseen. Palkitsevaa on huomata se kun oppii uuden kappaleen, jota on harjoitellut pitkää. On hienoa huomata  miten kehittyy soittajana.Opettajan kehut kannustavat eteen päin.

Pianonsoitto kehittää rytmitajua ja soittaessa pitää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaan. Esimerkiksi pitää keskittyä pedaaliin, käsiin ja rytmiin. Tämä voi tuntua aluksi hankalalta, mutta melko nopeasti nämä alkavat sujua paremmin ja paremmin. Suosittelen pianonsoittoa kaikille siitä kiinnostuneille! Ja muistakaa milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa soittoharrastusta:)