Helppo elämä
Leena Lehtolaisen dekkarissa
Minne tytöt kadonneet rikospoliisi Maria Kallio alkaa selvittää kolmen nuoren
islamilaisen naisen katoamista. Pian kuitenkin löytyy neljäs, mutta murhattuna.
Samalla, kun dekkari selvittää murhaa ja outoja katoamisia, taustalla käsitellään
maahanmuuttajien elämää ja asemaa suomessa.
Dekkari antaa hyvän kuvan,
siitä millaista on olla islamilainen nainen. Kirjan naisilla ei ole esimerkiksi
kovin suurta valtaa päättää asioista. Heidän puolesta saatetaan päättää
asioita, joita länsimaalaiset naiset ovat tottuneet itse päättämään. Esimerkiksi
kirjan päähenkilön Noorin puolesta on päätetty puoliso, ammatti ja ystävät.
Tosin Noor vastustaa ja kapinoi vanhempia ja sukuaan vastaan, jotta saisi
päätösvaltaa omiin asioihinsa muiden suomalaisten nuorten tavoin. Kirjaa lukiessa syntyy mielikuva, että miehiä
arvostetaan enemmän kuin naisia. Miehillä tuntuu myös olevan päätösvalta mm.
koko perhettä koskevissa asioissa. Tämä miehet sopivat siitä mitä Noorin surmaa
koskevissa kuulusteluissa sanotaan. Miehiä kuvataan kirjassa perheen pääksi.
Myös erilaiset pelkästään naisia koskevat säännöt, kuten pukeutumissäännöt
antavat kuvan siitä, että naisten asema on alistetumpi.
Päähenkilön Noorin
identiteettiin vaikuttaa hänen islamilaiset juuret ja suomalaisen kulttuurin
ihannointi. Hän ihailee suomalaisten koulutusjärjestelmää, vapautta päättää
asioista. Hän haluaa myös omaksua suomalaisia tapoja. Hän haluaa rakentaa
elämää ja elää sitä itse eikä toisten kautta. Syynä tähän on hänen halunsa
auttaa itseään ja muita maahanmuuttajia
tiedostamaan omat oikeutensa ja päätösvallan.
Oma mielipiteeni maahanmuuttajia
kohtaan muuttui luettuani tämän kirjan. Nyt ymmärrän, että maahanmuuttajat
joutuvat melko vaikeisiin tilanteisiin, kun eri kulttuurien erot kohtaavat.
Maahanmuuttajat saattavat olla myös raakoja toisiaan kohtaan perheenjäsenensä
tai käyttäytyä väkivaltaisesti perhettään kohtaan. Esimerkiksi Noorin murhasi
oma serkku. Toki raakaa väkivaltaa tapahtuu myös ilman maahanmuuttotaustaa
omaavissa perheissä. Toisaalta ihailen, sitä miten he pitävät yhtä suvun
kanssa. He elävät yhdessä ja auttavat tarvittaessa toisiaan mm. arkisissa
askareissa. Yllätyin myös siitä miten sääntöjä ja velvoitteita täynnä jonkun
elämä voi olla kulttuurin ja uskonnon vuoksi. Me suomessa saamme kuitenkin elää
melko vapaasti. Olemme myös onnellisessa asemassa siinä suhteen, että jokainen
meistä saa itse päättää mitä elämältä haluaa. Naisten asema tuntuu myös olevan
melko huono. Tosin täytyy muistaa, että kaikilla naisilla ei ole asiat hyvin
hyvinvointivaltiossakaan. Väkivaltaa ja huonoa asemaa koetaan kaikkialla
maailmassa, on kulttuuri tai uskonto mikä tahansa.
Kirjassa valtaa käytetään
niin perheissä kuin yhteiskunnan tahot. Poliisiin vallankäyttö näkyy siinä, etteivät
he suostu vaihtamaan persian kielen tulkkia kuulusteluissa, vaikka
kuulusteltavat sitä pyysivätkin. Poliisi käyttää valtaa, kun se tekee
kotietsintöjä murhan selvittämisen edistämiseksi. Maria Kallio käyttää omaa
valtaansa, kun hänellä on oikeus päättää tutkinnan etenemisestä ja
kuulustelutilanteen sujumisesta. Valtaa
käyttää myös keskustelupalstoille ikävään sävyyn kirjoittavat
maahanmuuttajavastainen ryhmä.
Teoksessa on paljon yhteistä
nykymaailmaan, sillä maailma globalisoituu kovaa vauhtia. Tämän seurauksena
maahanmuuttajien määrä lisääntyy, jolloin kulttuurit kohtaavat väistämättä.
Tämä tuo omat haasteensa mm. tapojen, pukeutumisen ja normien suhteen. Aihe siis on ja tulee olemaan ajankohtainen myös
tulevaisuudessa.
