Helppo elämä

 

Leena Lehtolaisen dekkarissa Minne tytöt kadonneet rikospoliisi Maria Kallio alkaa selvittää kolmen nuoren islamilaisen naisen katoamista. Pian kuitenkin löytyy neljäs, mutta murhattuna. Samalla, kun dekkari selvittää murhaa ja outoja katoamisia, taustalla käsitellään maahanmuuttajien elämää ja asemaa suomessa.

Dekkari antaa hyvän kuvan, siitä millaista on olla islamilainen nainen. Kirjan naisilla ei ole esimerkiksi kovin suurta valtaa päättää asioista. Heidän puolesta saatetaan päättää asioita, joita länsimaalaiset naiset ovat tottuneet itse päättämään. Esimerkiksi kirjan päähenkilön Noorin puolesta on päätetty puoliso, ammatti ja ystävät. Tosin Noor vastustaa ja kapinoi vanhempia ja sukuaan vastaan, jotta saisi päätösvaltaa omiin asioihinsa muiden suomalaisten nuorten tavoin.  Kirjaa lukiessa syntyy mielikuva, että miehiä arvostetaan enemmän kuin naisia. Miehillä tuntuu myös olevan päätösvalta mm. koko perhettä koskevissa asioissa. Tämä miehet sopivat siitä mitä Noorin surmaa koskevissa kuulusteluissa sanotaan. Miehiä kuvataan kirjassa perheen pääksi. Myös erilaiset pelkästään naisia koskevat säännöt, kuten pukeutumissäännöt antavat kuvan siitä, että naisten asema on alistetumpi.

Päähenkilön Noorin identiteettiin vaikuttaa hänen islamilaiset juuret ja suomalaisen kulttuurin ihannointi. Hän ihailee suomalaisten koulutusjärjestelmää, vapautta päättää asioista. Hän haluaa myös omaksua suomalaisia tapoja. Hän haluaa rakentaa elämää ja elää sitä itse eikä toisten kautta. Syynä tähän on hänen halunsa auttaa itseään ja  muita maahanmuuttajia tiedostamaan omat oikeutensa ja päätösvallan.

Oma mielipiteeni maahanmuuttajia kohtaan muuttui luettuani tämän kirjan. Nyt ymmärrän, että maahanmuuttajat joutuvat melko vaikeisiin tilanteisiin, kun eri kulttuurien erot kohtaavat. Maahanmuuttajat saattavat olla myös raakoja toisiaan kohtaan perheenjäsenensä tai käyttäytyä väkivaltaisesti perhettään kohtaan. Esimerkiksi Noorin murhasi oma serkku. Toki raakaa väkivaltaa tapahtuu myös ilman maahanmuuttotaustaa omaavissa perheissä. Toisaalta ihailen, sitä miten he pitävät yhtä suvun kanssa. He elävät yhdessä ja auttavat tarvittaessa toisiaan mm. arkisissa askareissa. Yllätyin myös siitä miten sääntöjä ja velvoitteita täynnä jonkun elämä voi olla kulttuurin ja uskonnon vuoksi. Me suomessa saamme kuitenkin elää melko vapaasti. Olemme myös onnellisessa asemassa siinä suhteen, että jokainen meistä saa itse päättää mitä elämältä haluaa. Naisten asema tuntuu myös olevan melko huono. Tosin täytyy muistaa, että kaikilla naisilla ei ole asiat hyvin hyvinvointivaltiossakaan. Väkivaltaa ja huonoa asemaa koetaan kaikkialla maailmassa, on kulttuuri tai uskonto mikä tahansa.

Kirjassa valtaa käytetään niin perheissä kuin yhteiskunnan tahot. Poliisiin vallankäyttö näkyy siinä, etteivät he suostu vaihtamaan persian kielen tulkkia kuulusteluissa, vaikka kuulusteltavat sitä pyysivätkin. Poliisi käyttää valtaa, kun se tekee kotietsintöjä murhan selvittämisen edistämiseksi. Maria Kallio käyttää omaa valtaansa, kun hänellä on oikeus päättää tutkinnan etenemisestä ja kuulustelutilanteen sujumisesta.  Valtaa käyttää myös keskustelupalstoille ikävään sävyyn kirjoittavat maahanmuuttajavastainen ryhmä.

Teoksessa on paljon yhteistä nykymaailmaan, sillä maailma globalisoituu kovaa vauhtia. Tämän seurauksena maahanmuuttajien määrä lisääntyy, jolloin kulttuurit kohtaavat väistämättä. Tämä tuo omat haasteensa mm. tapojen, pukeutumisen ja normien suhteen.  Aihe siis on ja tulee olemaan ajankohtainen myös tulevaisuudessa.